Kielletyt haalarit

Toinen Violan opettajista käski tänään minua olla pukematta Violalle toppahaalaria kouluun. Se on niin työläs, kun siinä joutuu ottamaan kengät pois jalasta ja laittamaan ne takaisin jalkaan. Hän ei kehoittanut, yrittänyt kompromissia, vaan ilmoitti koulupäivän jälkeen tyttöä hakiessani, että ei enää haalareita. Vaikka Viola useimmiten osaa itse talvipukeutumiseen liittyvät toimenpiteet, myönnän että kenkien kanssa hän joskus tarvitsee apua jos tarrat ovat liian tiukalla. Mutta haalarin hän osaa itse laittaa vetskaria myöten päällensä, samoin kengät takaisin jalkaan, muista talvivarusteista puhumattakaan. Hän tarvitsee vain takin, kuului opettajan käsky. Mietin jälkikäteen kotona, että takki on Violalle työläämpi pukea itse kuin haalari. Takin vetoketjun kanssa hän tarvitsee aina apua, haalarin vetskarin kanssa ei, koska se on jo valmiiksi urassa ja tarvisee vain vetää kiinni.

Lopulta tapahtunutta liikaa päässä vatkattuani olin ajanut itseni sellaiseen ärsytyspisteeseen, että tein päätökseni: minähän puen Violan toppahaalariin jatkossakin jos sää sitä vaatii, sanoo opettaja siitä mitä vain. Jos hän ottaa asian uudelleen esille, kysyn häneltä yksinkertaisesti miten maanantaina ja tiistaina luokkaa luotsaava opettaja ehtii ja osaa saada lapset pukeisiin ilman valittamista joka kerta. Ja kysyn miksi minun pitäisi tehdä opettajan mieliksi lapseni terveyden uhalla vain "helpottaakseni" opettajan taakkaa (hurja homma jos joutuu avaamaan lapsen talvikengistä tiukassa olevat tarrat). Ja toisaalta tiedän, että ei kannattaisi tehdä vastoin hänen käskyjään. Mitäs jos opettaja kostaa tätä jotenkin lapselleni? Mutta minä olen jo kerran yöpynyt tyttöni kanssa sairaalassa kun hän sai keuhkokuumeen kun hänen päiväkotitätinsä eivät olleet pukeneet hänelle takkia syyskylmällä moneen päivään. Tämän sain jälkikäteen tietooni tarhakaverilta ja otin asian myöhemmin esiin päiväkodissa, jossa hoitajat myönsivät tyttöni takittomuuden, mutta kuvittelivat sen johtuvan siitä, että minä en ollut ripustanut tyttäreni takkia naulakkoon. Aiemmin tätä episodia päiväkodissa oli ollut vaihteeksi joku täiepidemia ja monen muun vanhemman tapaan olin pitänyt tyttöni ulkovarusteita hänelle tarkoitetussa korissa ja informoinut tästä hoitajaa, joka oli ilmeisesti unohtanut koko jutun. Ja aika hassua, ettei yhdellekään hoitajalle edes itsestään tullut mieleen lapsia pukiessa katsoa Violan nimellä varustettuun koriin, joka oli noin 40cm korkeammalla kuin naulakot.

Kuva lainattu hollantilaisen verkkolehden sivulta. Kyseinen näkymä löytyy Leidenistä, ei siis kovin kaukaa meiltä.

Ja ei, en oikeasti halua lähteä uudestaan keuhkokuumeen tai vastaavan takia sairaalaan vain sen vuoksi, että lapsi on puettu niin kuin joku toinen on halunnut. Mitä se opettaja oikeasti kuvittelee? Että hänen sanansa on lakimme? Anteeksi vain, mutta minuun mitkään teennäiset auktoriteetit eivät pure. Minä en ole koskaan ollut sellainen. Olen aina puhunut ja toiminut ihmisten kanssa samalla tavoin heidän "tasostaan" huolimatta, olen aina puhunut kuin ihminen ihmiselle, parhaani mukaan, joskus hyvinkin suoraan.

Olen monesti katsellut täkäläisiä vanhempia jälkikasvunsa kanssa kaupungilla. Muistan eräänkin kerran sen nollakelin kun torilla käyskenteli isä ja äiti talvitakeissaan ja heidän alle vuoden ikäinen lapsensa istui rattaissa ilman kenkiä sekä sukkia, siis täysin paljain jaloin. Ja ei, lapsella ei ollut edes peitettä jalkojensa päälle pistää, vaan hänen punertavat jalkansa olivat suorassa kosketuksessa ulkoilmaan. Lopulta tajusin, että tämä ei ole aina edes kauhean radikaalia täällä. Viimeisimmät esimerkit löytyvät mm. Violan koululta, jossa eräs äiti puki taannoin nolla-asteiseen ilmaan lapselleen vain crocsit ilman sukkia. Tänään pisti silmään sama poika, joka oli saanut sentään pitkävartiset talvikengät jalkoihinsa, mutta koska kengän varsi oli pitkä, oli äiti valinnut pojalleen housut 3/4-lahkeilla niin, että kenkien ja housujen välistä pilkisteli paljasta ihoa. Joten kyllä, täkäläisten mielestä minä selvästi ylipuen lastani. Toisaalta minä tiedän, että tällaiset kelit ovat täällä harvinaisia ja minusta paikalliset eivät aina yksinkertaisesti ymmärrä mitä riskejä kylmyys voi oikeasti pitää sisällään.

Joten, hyvä tyttäreni opettaja, minä puen jatkossakin tyttäreni niin kuin minä itse parhaaksi näen. Se et ole sinä, joka hänen sänkynsä vieressä hiljaa makaa ja toivoo enemmän kuin mitään muuta sillä hetkellä, että hänen pienet keuhkot jaksaisivat hengittää niin, että hän voisi pian nukkua ilman happiviiksiä. Minä en halua tätä kokea uudelleen vain sen vuoksi, että sinusta työtehtäviisi kuuluva lapsen pukeutumisen auttaminen on sinusta liian työlästä.